Viidestoista päivä

Lauantain aamuajo alkoi kuudelta erittäin sikeästi nukutun yön jälkeen. Edellinen vahti keitti meille espressopannulla kahvia ja pian saimme myös svetsiläistyylistä mysliä. Ennen kahdeksaa olimme jo nostaneet A2-purjeen ylös ja vauhti parani taas mukavasti. Tuulen suunta ei ole aivan odotettu ja paras mahdollinen, mutta riittävän hyvä. Viimeinen jiippi saattaa tapahtua ennen ensiyötä.


Minua alkoi väsyttää. En oikein innostunut mistään. Tapoin aikaa jopa kännykkäpelejä pelaillen ja koska vanhat kyllästyttivät nekin, niin onneksi löysin kännykästäni sellaisen, jota en ole ennen pelannut – sanapeli!

Päivälliseksi kapteeni oli loihtinut lasagnea. Ei mitään pakastetavaraa, vaan ihan alusta loppuun itse tehtyä. Kasvisvoittoisuudestaan huolimatta lasagne oli erinomaista.

18–21 iltavuoromme alussa vaihdettiin halssia. A2 oli edelleen ylhäällä. Matka jatkui jouhevasti puolikuun valossa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maali!

Kuva
Yöllä tuuli oli suotuisa. Lähestyimme maalia 6–8 solmun vauhtia. Nyt aamulla, 7.30, on matkaa jäljellä enää 47,8 merimailia. Keittelemme kahvia mutteripannulla ja Bene valmistelee riisipuuroa omenapaistoksella. Täällä ei edes aamiaisesta selvitä helpoimmalla kaavalla – tästä palkitsevasta kulinaristisesta vaivannäöstä, etenkin veneessä, aion ottaa opikseni. Maili maililta maali lähestyi. Vuoromme osui viimeiseksi ja sain kunnian ohjata viimeiset puolitoista tuntia. Olin käynyt uimatasolla pesulla ja vaihtanut päälle veneen oman mustan SUI4777 -t-paidan. Ennen maalia kippari otti ohjaimet, ketään ei ollut vastassa tai kuvaamassa, puhalsimme itse torveen. Vasta laiturissa tapasimme kisaorganisaation edustajat. Myös Ada oli laiturilla meitä vastassa. Laiturille oli tuotu iso arkullinen Caribia-olutta jäissä. Join viisi. Tulli- ja terveysviranomaiset kävivät rentoon tyyliin hoitamassa työnsä. Otin tavarani ja lähdin. Laituri oli ylättävän pitkä ja mutkikas. Siihen oli kiinnittynyt yllättäv
Lue lisää

Kuudes päivä

Kuva
Neljän tunnin aamuvuoromme alkoi kuudelta. Aamu sarasti jo, ja pian aurinko nousikin. Vuoro kului erilaisiin purjemanöövereihin. Viritimme puomia oikealle ja vasemmalle ja kokeilimme ilmankin. Osin manööverien määrään vaikutti, että väistimme takaa tuulen mukana tulevia sadepilviä, joissa puuskat ovat varsin ikäviä, kuten yöllä olimme saaneet havaita. Seuraavaa vuoroa varten purjeviritys olikin sitten valmiina. Iltapäivävuoro vaihtoi halssia vielä kertaalleen. Etenemme hienosti lähes suoraan kohti maalia. Samoilla kertoimilla kilpailevat veneet ovat suunnilleen yhtä pitkällä, mutta huomattavasti etelämpänä. Epäilemättä siellä on lämpimämpää, mutta päivät mekin olemme jo shortseissa – onkohan siellä liian kuuma? Minä aloitin stanby-vuoron kahvinkeitolla ja aamiaisastioiden tiskaamisella. Siitä päivä jatkui auringossa lepäillen. Jan teki standby-vuoromme aikana tomaatti-mozarella-salaatin, avasimme ensimmäisen salamin ja söimme viimeisen tuoreen leivän. Illalla herkuttelimme Benen te
Lue lisää

Kahdestoista päivä

Kuva
12. päivä Atlantilla tuntuu jo rutiinilta. Aamuvuoro kuudesta kymmeneen. Yöllä nukkuminen oli ollut vaikeaa normaalista poikkeavan äänimaailman ja keikunnan vuoksi. Tavanomainen kuohujen suhina ja loiva kallistelu satunnaisine paukkeineen, rutinoineen ja miehistöäänineen oli muuttunut levottomaksi keinunnaksi ja oudoksi paukkeeksi. Se johtui matkan ensimmäisistä heikoista tuulista. Vene kulki vain 2–4 solmun nopeutta ja tuuli liikkui välillä 2–7 solmua vaihtelevista suunnista. Käytännössä olimme ihan aaltojen keikuteltavina. Samanlaisena meni myös aamuvuoromme. Hetkeksi saimme tuulta jopa 23 solmua paikalle osuneen sadepilven ansiosta. Sadetta tuli vielä lisääkin, mutta neljän tunnin vuoromme etenemä lähemmäksi maalia jäi alle 22 maillin. Vuorojen vaihtuessa ja sään muuttuessa normaaliksi ja aurinkoiseksi nostimme spinaakkerin ylös ja nyt kuljemmekin yli kadeksaa solmua lähemmäksi maalia (VMG). Nyt näyttää, että saapuisimme Antigualle maanantaiaamuna. Päivä kului tasaisesti: pastaa lou
Lue lisää