St Martin

Perjantai kului. Päivittelin blogin kuvia. Blogger ei ole kovn hyvä alusta. Postausten ulkoasuista on vaikea saada yhteneviä, etenkin hitaiden yhteyksien päässä. Opin kuitenkin työjärjestyksen, jossa liialta säätämiseltä välttyy. Luin sähköposteja, Facebookia.

Lähdin hotellin Boom-lounasravintolaan lounaalle. Valtteri, Pyry ja Jan olivat jo siellä, olivat syöneet ja nauttivat lämpimästä päivästä juomien kera. Sain tilattua itselleni chilisen Margaritan, kun päikan emäntä tuli ajamaan seuralaisiani pois. Olivat jo olleet lounaan oikeuttaman kaksi tuntia pöydässä ja siihen olisi tulossa uusia. Järkipuhe ei auttanut. Pojat palauttivat pöytään saapuvan rose-viinin ja poistuivat. Minä jäin pöytään Margaritani kanssa. Minut ohjattiin toiseen pöytään, tilasin, sain ja söin kanacurryni. Tämä oli ainoa särö, muuten niin yltäkylläisen ystävällisellä Antigualla.

Kävin uimassa ja palasin huoneeseeni. Siivaattmaan huoneeseen olivat saapuneet uudet korona-säännöt: ulkonaliikkumiskielto iltakahdeksasta aamuviiteen.

Illallisaikaan yhteysvene oli jossain, joten minulle tarjottiin autokyytiä hotellin puolelle. Söin illallisen. Bene ja Henrik saapuivat – Bene hyvästelemään. Pian Bene lähtikin ulkonaliikkumiskiellon pakottamana kumiveneellään takaisin kohti Kalia.

Ada, Valteri, Pyry ja Jan olivat ilmestyneet rantaan. Kävin maksamassa huonelaskun ja palasin vielä yhdelle drinkille. Henrikin kanssa sovittiin aamutaksista kentälle. Minut vietiin yhteysveneellä toiselle puolelle. Venekuski törmäili mielestäni aika pahasti laitureihin – onneksi ei törmännyt lahdelle ankkuroituneisiin veneisiin. En tiedä oliko hän humalassa vai ekaa kertaa veneen ohjaimissa. Pääsin kuitenkin vastarannalle.

Koronatestin tulokset eivät olleet vieläkään saapuneet sähköpostiin. Aloin huolestua. Lähetin Terryn apulaiselle, Eloiselle, tekstiviestin. Ei vastausta, joten soitin hänelle, ja hän lupasi soittaa lääkärille. Puolen tunnin kuluttua soitin hänele uudestaan. Ennen kolmatta puhelua testitulokset olivat saapuneet. Henrik kävi tulostamassa ne respassa, joka oli lahden sillä puolella.

Lauantai-aamuna heräsin puoli seitsemältä. Kävin suihkussa, pesin hampaat, viimeistelin pakkaukset, keitin pikakahvia ja otin ostamani  appelsiinimehun jääkaapista. Ehdin kuitata saapuneet sähköpostit ja hörppiä kahvin ja mehun terassilla. Henrik ja taksi saapuivat.

Ajelimme parikymmentä kilometriä wifillä varustetussa tilataksissa Antiguan läpi lentokentälle. Jonotimme check-iniin, jossa jokaisella tuntui olevan ongelmia. Henrik meni ennen minua ja antoi KAKSI koronapaperia virkailjalle. Mikä tuo toinen paperi on? Se oli koronaterveysvakuutus Saint Marteenia varten, mutta ei minulla ollut sellaista!

Lomakkeen saamiseksi virkailijat neuvoivat minulle nettisivun, jolle en saanut yhteyttä. Virkailija täytti omalla kännykällään tietoni ja lähetti ne, mutta vahvistus ei saapunut sähköpostiini. Minunkin yhteys toimi taas, joten täytin itsekin lomakkeen, mutta en saanut vastausta. Sitten sain jonkin paperin allekirjoitettavaksi ja mukaani. Se taisi korvata lomakkeen? Joka tapauksessa minut ohjattiin eteenpäin.

Turvatarkastusten jälkeen täytin lomakkeen kolmannen kerran ja nyt tietokoneella. Yritin antaa toisen sähköpostiosoitteen, mutta lomake tunnisti minut eikä antanut syöttää eri sähköpostiosoitetta kuin lähes tuntia aikaisemmin kännyköillä. Laitoin postia Suomicomiin, ettei tärkeä posti Antigualta saavu postilokerooni, vaikka laatikko toimii muuten ihan oikein.

Kävelimme pieneen lentokoneeseen, varmaan alle 30-paikkaiseen. Lensimme 40 minuuttia Saint Marteenille. Terveystarkastaja pyysi minulta lomaketta, mutta vilautin vain puhelinta, että se on täällä. Se riitti.

Passintarkastuksen jälkeen ohjauduin Transit-kylttejä seuraten ulos. Outoa. Menin turvatarkastukseen ja sen jälkeen olenkin tappanut aikaa tällä pienellä kentällä, jossa muutama kioski myy ruokaa ja juomaa – oli oikein lihaisa, mehukas ja maukas hampurilainen. Loungesta on turha haaveilla. Odotusta on lähes kahdeksan tuntia. Puolet taitaa juuri nyt olla jo takana. Nyt lomakekin on saapunut – neljänä kappaleena! Oliko se vain hidas vai tekikö Suomicom jotain? Sitä ei nyt enää taideta tarvita.