Neljästoista päivä

Nukuin illallisen jälkeen noin neljä tuntia ja keskiyöllä alkaneen ajovuoron jäkeen non viisi. Aamulla oli varsin hyvin nukkunut olo.

Aamiaiseksi tein pyynnöstä jälleen voileipiä kaikille ja sain kaksi kuppia oikeaa kahvia juodakseni.

Ajovuoromme alkoi kymmeneltä ja sitä pidennettiin tunnilla, sillä olimme yöllä jälleen ylittäneet aikavyöhykkeen rajan (52,5°W). Keskipäivävuoro on yleensä hauskin, sillä porukkaa on paljon kannella – useimmat ovat hereillä. Kun olin ollut tunnin ruorissa päätti kapteeni, vihdoin, nostaa A2-purjeen, joka nosti nopeutta keventyneessä tuulessa vähintään 50%. Niinpä ohjailuni piteni puolitistatuntiseksi, mikä on jo aika pitkä aika keskittyä, etenkin polttavassa aurigossa.

Loppuvuoron käytin pyykkäämiseen. Kiipesin uimatasolle pyykkeineni, ämpärin ja pesuaineen kera. Jalat vedessä huljuten pesin kolmet alushousut ja t-paitaa, sekä kahdet sukat. Täällä vaatteita tulee olosuhteiden vuoksi pidettyä monta päivää peräkkäin. Samalla kaadoin monta saavillista Atlantin vettä niskaani.

Matka lähenee loppuaan. Meillä on jäljellä luultavasti kolme yötä, kenties vain kaksi. Kaikki seitsemän eriaikaista vahtivuoroa alkavat olla viimeisiä laatuaan. Vielähän emme voi tietää mihin aikaan olemme maalissa – ehkä myöhään sunnuntai-iltapäivällä, ehkä vasta maanantaina aamupäivällä.